GPS dataa

Lokista laskettuna ajettu matka 6364km, kovin nopeus 175.8km/h..

Ohessa reissu google earth tiedostona.

KML

Kotimaa lähestyy

Suhteellisen kivuttoman LA-Munich lennon jälkeen ollaankin jo odottelemassa konetta kohti helsinkiä. Mukava reissu takana ja paljon uusia hienoja kokemuksia. On se jenkkilä vaan kiva paikka :)

LA

Ajeltiin tänään Losiin. Käytiin reissulla Huntington beachilla ja laiturilla kävelemässä. Oltiin motellilla kolmen maissa. Illasta lähdettiin vähän ajelemaan ja etsimään ruokaa, reissu kesti nelisen tuntia :)

Huomenna lisää ajelua LAssa ja illalla koneeseen..

Serkun nurkissa

Serkkuni Sirpa on viettämässä aikaa Cardiff by the sea -kylässä Tyynen meren rannalla. Tultiin muutamaksi päiväksi käymään. Käytössä on kaksihuoneinen siisti rivitalokämppä, varustettuna huomattavan suurella telsulla :). Oikein siisti kämppä, neljälle tosin hieman pieni..Pekka kävi heti ensimmäisenä aamuna surffikoulussa, me muut käytiin samaan aikaan San Diegossa shoppailemassa ja ajeltiin takaisin tullessa vanhan kaupungin läpi. Käytiin kanssa ottamassa pari kuvaa ja viedeota surffailusta. Illaksi mentiin San Diegoon Gaslamps alueelle käppäilemään ja syömään. Porukkaa oli liikkeellä kiitettävästi.

Toisena päivänä käytiin Jaskan kanssa UTC mall :ssa kiertelemässä Pekan ollessa surffailemassa ja tultiin sitten koukkaamaan puuttunut matkalainen kyytiin ja ajettiin suoraan USS Midway lentotukialusta ihmettelemään. Meille jäi aikaa n. 2.5h, mikä oli liian vähän, ei ehditty ollenkaan komentosiltakierrokselle :(

Tultiin takaisin UTC mall:in kautta, tarkoitus oli hommata iPad2set, mutta eipä siellä enää sellaisia ollut. Aamusta olisi vielä saanut.. Heti kun päästiin kämpille, lähdettiin syömään Encinitakseen, ruokapaikaksi valikoitui d-street baari. Illaksi kämpille valmistelemaan taas tien päälle lähtöä, huomenna nokka kohti LA:ta.

Ultimate ears

Kävin hakemassa korvamuotin mukaan tehdyt luurit suoraan Ultimate Earsilta. David Q., jonka kanssa kaupat tehtiin,  tuli heti vastaan kun ilmoittauduttiin vastaanottoon, vaikkei oltu sovittu tapaamista ennakkoon. Palvelu oli erinomaista, juteltiin ja käytiin paketti kiireettä läpi. Pikaisella testillä vekottimet tuntuivat hyviltä, totuus selviää sitten aikanaan kypärän kanssa.

Redlands

Punamaalla tavattiin Pekan ameriikan serkku Amber tämän tytär Erika ja mummi Laura. Oltiin vieraina kaksi yötä. Saavuttiin paikalle Conanin jäljiltä aika myöhään tiistai iltana, saatiin erinomainen soppa ruuaksi illalla. Juteltiin illalla vielä kuulumisia ennen nukkumaan menoa.Keskiviikkona käytiin katsomassa Amberin johdolla Kimberly Krest kartanoa ja poimittiin reissulla puistosta aivan loistavia appelsiineja. En muista koska olisi noin makeita ja mehukkaita syönyt! Seuraavaksi käytiin hakemissa Erika koulusta ja päästiin vilkaisemaan 4. luokan luokkaan ja vaihtamaan pari sanaa maikankin kanssa. Oli kiva päästä käymään amöriikkalaisessa koulussa! Amber suositteli käymään in & out burgerissa, ei turhaan, hakkasi kyllä kevyesti mäkkärin mätöt. Illalla mentiin koko porukan voimin Black Angus pihviravintolaan syömään. Lähtöaamuna tarjolla oli herkullisia brownieta Amberin tapaan.


Kiitokset Adamsseille! / Thanks Adams family!

Conan

Tiistaina iltapaivästä ohjelmassa oli Conanin show, ajettiin studioille Mulholland driven kautta. Ajateltiin ajaa pätkä päästä päähän, mutta alkupää olikin maastoautokelpoista hiekkatieta, joten jouduttiin oikaisemaan puoleenväliin asti jotta päästiin asfaltille. Kannatti kiertää, asfalttiosuus olikin sitten oikein mukava ajettava ja komeita taloja, maisemia ja hollywood kyltti nähtiin reisulla.
Ajettiin WB:n studioille ja serkkuni Sirpa osui kohdalle lähes samaan aikaan, ajettiin yhdessä parkkihalliin. Ilmoittautuminen showhun tapahtui samassa parkkihallissa, jossa jouduimme sitten maleksimaan turvatarkastuksen jälkeen pari tuntia. Onneksi sai käydä ulkona pyörähtämässä mihin olikin parkkeerattu hyvää safkaa tarjonnut snagari. Parkkihallista katsojat siirrettiin parijonossa studiolle jonotuskarsinaan, jossa odoteltiin taas melkein tunti. Karsinasta päästiin sitten viimein pirun kylmään studioon, missä Jimmy Pardo veti alkulämmittelyn (helpommin lämmittely olisi hoitunut kääntämällä termostaatista..), sitten lavalle hyppäsi sidekick Andy, joka esitteli pändin. Basic Cable Band veti pari biisiä, jonka jälkeen show alkoi suoraan ja Conan alkoi vetää sitä. Taukojen kohdalla kuvauksissakin pidettiin tauot, jossa valmisteltiin uusi setti, kävi suunnilleen ajassa minkä tauko telkussakin kestää. Vieraina oli Tina Fey, dr Gupta ja Plan B pändinä. Oli ihan perussetti shown, ei mitään kovin erikoista. Conan heitti pari juttua nauhoituksen jälkeen yleisölle, ja sitten poistuttiinkin jo studiolta, jälleen parijonossa :D. Kiva kokemus ja kyllä näkyi hienosti miten hiottu kokonaisuus nauhoitus on, kaikki meni kerrasta talteen.
edit: tässäpä vielä linkki tutka roadshowiin jossa on paikanpäältä vähän videotakin. VIPpejä muka, no ihan samassa jonossa ovat peruslippujen kanssa :P


Illaksi ajeltiin sitten Redlandsiin Pekan suvun luo.
 

six flags

Oltiin täysi päivä hyvipuistossa, olosuhteiden pakosta. Laitteisiin sai jonottaa tosi pitkään, vaikka mentiin heti saavuttuamme ennen yhtätoista suosituimpaan X2 vekottimeen, niin jonotus kesti 2 tuntia!! Muihinkaan ei päässyt ihan vähällä tunnin jonotus ihan normaalia. Ehdittiin käydä 5 vehkeessä, poistuttiin pakalta seitsemän tienoilla. Oli aika viileä päivä, itsellä oli pitkät vaatteet flunssan takia, muilla lyhyet, hytisivät koko päivän.. Vähän jäi harmittamaan ettei ehditty pariin isoon vuoristorataan.

Huomenna Conan.

lenssu

Toista paivaa flunssaa paalla ja six flagsiin pitaisi jaksaa.. Buranaa naamaan.

Wofford Heights - Santa Clarita

Jääkylmän yön jälkeen heräsimme ajoissa seitsemän kieppeissä ja matka jatkui kohti General Shermania, joka maailman suurin elävä Sequioa puu. Se oliskin päivän ainoa nähtävyys. Muu aika kuluisi ajeluun kohti Santa Claritaa, jossa on seuraavan päivän visiitti Six Flags huvipuistossa.

Alkuperäisen reitin tie olikin suljettu ja jouduimme kiertelemään hieman kauempaa Sequoia National Parkia kohden. Tiet olivat mukavan mutkaisia ja ainakin kuskilla oli kivaa :) Matkustajat eivät olleet ihan yhtä tyytyväisiä...
Monen mutkan jälkeen olimme perillä. Auto piti jättää parkkiin kauemmas ja mennä paikalle ilmaisella bussilla. Porukkaa oli liikkeellä todella paljon ja parkkipaikan etsimiseen kului tovi. Puu olikin todella iso ja paikka on todellakin käymisen arvoinen. Luntakin oli teiden varsilla ihan riittämiin.

Saimme kurottua aikataulun kiinni, ja nyt olemme hyvissä ajoin jo motellissa odottelemassa huomista huvittelua.

Las Vegas - Wofford Heights

Vegasista lähtö venyi suunnitellusta parilla tunnilla, kun piti tankata auto ja käydä aamupalalla... Aikataulu alkoi pettämään jo heti pahasti...Red Rock Canyonin, joka olisi ollut heti Vegasin jälkeen, jouduimme jättämään väliin. Lonely Planetin mukaan se olisi ollut lähinnä laakso eikä kanjoni, joten päätös oli melko helppo erinäisistä mielipiteistä riippumatta.

Reitti kohti länteen kulki Death Valleyn läpi tälläkin kertaa. Jotta emme ajaisi samoja reittejä kuin edellisellä kerralla, olin valinnut hieman pienempiä teitä.Ajoimme Bad Water Basinin kautta Furnace Creekkiin ja sieltä edelleen todella pieniä, mutta erittäin hauskoja, mutkaisia teitä pitkin Ridgecrestiin. China Lake Naval Weapons Center on kyseisessä kaupungissa ja tien varrella olikin kaikenlaista rakennusta yms. juttuja.
Bad Water Basin on Pohjois-Amerikan matalin paikka (-86 m) ja siellä olikin Ranger kertomassa paikan synnystä ja luonnosta.
Ridgecrestiin tultaessa oli jo pimeää ja kävimme syömässä Japanilaisessa pikaruokalta näyttäneessä paikassa. Paikka olikin erittäin positiivinen yllätys: Istuimme yhteispöydässä, jossa oli grilli keskellä. Kokki teki siinä ruuat monenlaisten temppujen kera. Hauskaa ja erikoista.

Motellin saaminen meni lähemmäs kymmentä ja Isabella Laken lähellä sijainneet motellit olivat kaikki täynnä. Kiersimme ympäriinsä varmaan tunnin kyselemässä huoneita ja illan edetessä alkoi olla jo todella epätoivoinen oli. Lähimpään kaupunkiin olisi lähes parin sadan kilometrin ajo. Lähdimme jo ajamaan kohti kaupunkia, kunnes muistimme matkalla olleen motellin, joka oli jäänyt väliin. Sieltä löytyikin vapaa huone. Saimme sen erittäin edulliseen hintaan, koska siellä ei ollut lämmitystä. Ulkona oli kuitenkin 16 C lämmintä, joten sen ei pitänyt olla ongelma. Yöllä oli todella kylmä ja yö oli viluisa :) Aamulla suihkustakaan ei tullut kovin lämmintä vettä... No, oli ainakin halpaa, eikä tarvinnut nukkua autossa...

Camp Verde - Las Vegas

Hieman aiemmin tapahtunutta.


Sedonassa oli alkuperäisen suunnitelman mukaan pieni patikointi, mutta päätimme vaihtaa sen Walnut Canyonin inkkariasumuksiin, joita aiemmin tapaamamme paikallinen oli suositellut. Siellä olisi kuulemma useita kämppiä ja ehdottomasti visiitin arvoinen paikka.
Ajoimme nopsaan Sedonan läpi ihastellen punaisia kallioita. Eipä siellä ainakaan tielle näkynyt muuta ihmeellistä.

Walnut Canyonissa olisi edessä 1,1 mailin patikointi ja 240 askelmaa rappuja. Ihan ok lukemat esitteen mukaan... Paikalla selvisi, että polku oli suljettu jään takia ja reitti olisi poikki. Ekana käveltiin 800 edestakaisin ja sen jälkeen vielä toinen pätkä samoin. Raput ottivatkin kunnolla voimille vaikka kunnon pitäisi olla suht hyvä... Ehkä 2000 m korkeus merenpinnasta selittää hengästymistä.
Asumukset itsessään olivat todellinen pettymys.

Niitä ei ollut kuin parikymmentä ja kaikki mitä oli nähtävillä on rakennettu uudestaan opasteen tekstin mukaan! Eli mitään alkuperäistä ei ollut jäljellä. Gilassa sentään 80 % oli aitoa. Gila on ehdottomasti parempi paikka käydä katsomassa asuntoja.

Walnutista jatkoimme matkaa Flagstaffiin, jossa olimme käyneet jo viime reissulla. Bongasimme tutut Subin ja Starbucksin, joista haimme aamupalaa. Kylällä kävimme ostamassa parit matkamuistot ja käveltiin ympyrää.

Las Vegasiin ajoimme suurelta osin pitkin Interstatea ja pätkän myös vanhaa Route 66:tta.